Uutena ylioppilasteatterissa

23 Tam
fullsizeoutput_12b1

Samu Mänttäri vasemmalla Malisen roolissa

Pisarat tarjoaa uusille näyttelijöille mahdollisuuden lähteä kokeilemaan teatterin tekemistä ilman korkeaa kynnystä. Monet ylioppilasteatterilaiset ovatkin aloittaneet ylioppilasteatterissa juuri Pisarat-lyhytnäytelmissä. Viime syksynä ylioppilasteatteriin tiensä löytänyt Samu Mänttäri kertoo esiintymisen olevan hänelle mielekästä.
– Armeijavuosi ilman esiintymistä ehti kasvattaa janoa, ja kaipasin takaisin parrasvaloihin, Mänttäri tarkentaa.

fullsizeoutput_12b4

Mänttäri peräkylän nörttinä Jonina

Teatteria Mänttäri kertoo tehneensä vasta pariin otteeseen lukion aikana, mutta aivan ummikko hän ei ole. Lavakokemusta hänelle on kertynyt monien vuosien sirkusharrastuksesta.
– Minulle on aina ollut hankalaa vuorosanojen muistaminen, niin tälläkin kertaa.
Rooliin heittäytyminen sen sijaan on Mänttärille luontevaa, etenkin jos hahmolla on jokin selvä piirre, johon tarttua.

Pisaroissa Mänttäri ehtiikin tehdä monta roolia, sillä liskopihassa hän ehtii tehdä peräti kolmoisroolin.
– Malinen on yliopistolta revitty fuksi hoitamaan liskopihan talousasioita. Joni puolestaan on peräkylän nörtti, joka hoitaa tietotekniikkaa. Turvallisuuspäällikkö Mutanen taas on asehullu, joka on lyhyestä esiintymisestään huolimatta mielestäni hauskin hahmo esittää, Mänttäri paljastaa.

fullsizeoutput_12b6

Mänttäri lempihahmossaan Turvallisuuspäällikkö Mutasena

Mänttärin lempirepliikki:
– Joko nyt saa ampua?!?

Puolen hehtaarin parkkipaikalla Mänttäri nähdään sekä Jäniksen että Reippaan roolissa. Näistä Jänis on bemaristaan ylpeä ammattikoululainen ja Reipas taas koiraa muistuttava lemmikki-ihminen.

Mukavinta ylioppilasteatterissa Mänttärin mukaan on ollut ylioppilasteatterin omituisten otusten kerho, johon on päässyt sisälle. Harjoituksissa on ollut hauskaa, ja Mänttäri on saanut uusia ystäviä.
– Jostakin syystä taideihmiset tuppaavat aina olemaan melko mielenkiintoista sakkia. Sinne kuulun minäkin, omieni joukkoon, Mänttäri naurahtaa.

Jännittäminen on Mänttärin mukaan viime vuosina ollut jo hyvin vähäistä, eikä hän usko jännittävänsä pahemmin tälläkään kertaa. Hän toivottaakin kaikki katsojat tervetulleeksi Pakkahuoneelle.
– Nauttikaa esityksistä ja muistakaa, että saa nauraa!


Kuvat ja teksti: Rebekka Solje

Mainokset

Lehdistötiedote: Pisarat XVI – Eläimellistä menoa

21 Tam
fullsizeoutput_12a4

Pisarat XVI harjoituksissa, kuvassa: Arttu Hägg, kuvaaja: Rebekka Solje

Lauantaina 26.1. Pakkahuoneella nähdään jo kuudennettoista Pisarat. Tämä pitkän linjan näytelmäkokonaisuus on vuosittain tarjonnut Joensuun ylioppilasteatterin lyhytnäytelmiä erilaisten teemojen ympäriltä.

Miiru Mikkonen, Joensuun ylioppilasteatterin puheenjohtaja ja Pisarat XVI -produktion dramaturginen vastaava kertoo tämän vuoden teeman olevan eläimellisyys, jota sivutaan eri kanteilta lyhytnäytelmissä.
– Pisaroissa päästään vierailemaan lieksalaisessa Liskopihassa, tutustumaan Puolen hehtaarin parkkipaikan asukkaisiin, jännittämään kirouksen uhrien puolesta sekä seuraamaan luontodokumenttia ylioppilasteatterilaisten elämästä, Mikkonen kertoo.

Lavalla tullaan näkemään niin ylioppilasteatterin uusia kasvoja kuin jo useissa näytelmissä nähtyjä konkareita. Näytelmien käsikirjoitukset ovat syntyneet Joensuun ylioppilasteatterin jäsenistön käsissä syksyllä järjestetyssä käsikirjoituspajassa. Pisarat onkin oiva tilaisuus päästä kokeilemaan käsikirjoittamista, ohjaamista ja näyttelemistä.fullsizeoutput_12ac

– Tämä on matalan kynnyksen projekti, jonka kautta on helpompaa lähteä mukaan teatterin ihmeelliseen maailmaan tai kokeilla siipiään jollakin itselle tuntemattomammalla alueella, Mikkonen kuvailee.

Pieniltä kömmähdyksiltäkään ei ole produktiossa vältytty. Julisteisiin päätyi niin väärä roomalainen numero kuin esitysaikakin, joita on korjailtu jälkikäteen.
– Näin pääsi käymään, mutta moka on lahja ja rapatessa roiskuu, Mikkonen naurahtaa, – toivottavasti kuitenkin yleisö löytää paikalle, sillä teatteri ei ole mitään ilman yleisöä.

Joensuun ylioppilasteatteri toivottaakin kaikki tervetulleiksi tälle seikkailulle eläimelliseen teatterimaailmaan.


Pisarat XVI – Eläimellistä menoa Joensuun Pakkahuoneella 26.1.-14.2.
Kesto: noin 60 min
Liput: 12e, 9e (alennus), 7e (ISYY:n opiskelijakortilla)
Lisätiedot ja lippuvaraukset: tuotanto.joyt@gmail.com/ 045 112 9205


Kirjoittanut: Rebekka Solje

Liskopihaa rakentamassa

16 Tam
fullsizeoutput_12a6

Liskopihan harjoituksissa Turunen (Mika Issakainen) rapsuttelee lieksalaisten kennelyrittäjien (Emilia Toropainen ja Timo Villanen) upeinta kansainvälistä muotovaliota Brahean Brave Boita.

Viimeisiä läpimenoja käydään vielä ennen lauantain 26.1. ensi-iltaa, kun Pakkahuoneen parrasvaloihin saapuvat ylioppilasteatterilaiset lyhytnäytelmineen. Pisarat XVI – Eläimellistä menoa on osa pitkää joensuulaista ylioppilasteatteriperinnettä, joka on vuosittain tarjonnut eri teemoja käsitelleitä lyhytnäytelmiä. Tänä vuonna nimensä mukaisesti teemana on eläimellisyys.

Pisarat on matalan kynnyksen produktiona vuosittain tarjonnut mahdollisuuden kokeilla teatterin tekemistä kaikilla sen osa-alueilla. Se antaa uusille mahdollisuuden päästä helposti mukaan teatterin maailmaan, mutta myös kokeneemmille tekijöille mahdollisen kokeilla uutta näkökulmaa teatterin tekemiseen.

49947218_2267560863523476_8880341266735300608_n

Matias Kangas on ensikertalainen ohjaajana ja käsikirjoittajana

Yksi Pisarat XVI – Eläimellistä menoa-lyhytnäytelmäproduktion näytelmistä on Liskopiha, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Matias Kangas. Hän on ohjaajana ensikertalainen ja kertookin apuohjaajana toimineen Tiina Lampénin avun olleen korvaamatonta.

– En osannut odottaa miten hyvä tunne tulee siitä, kun oma visio alkaa näkyä lavalla. Näyttelijät ovat tuoneet hahmoihinsa niin paljon huikeaa sisältöä lisää, Kangas kuvaa.

Ohjaaminen on tuntunut Kankaan mielestä helpolta siksi, että hän on myös käsikirjoittanut ohjaamansa näytelmän. Siten hänellä on ollut suhteellisen selkeä visio siitä, miten Liskopiha voisi näyttäytyä katsojille. Hän ei ole kuitenkaan aiemmin myöskään käsikirjoittanut näytelmää.
– Olen kirjoitellut aiemminkin, mutta en varsinaisesti käsikirjoituksia. Ylioppilasteatterilla olen aiemmin näytellyt ja soittanut

Liskopiha on Lieksaan sijoittuva komedia, joka on ottanut juoneensa vaikutteita Jurassic Park -elokuvasta. Komedian huumori lepää pitkälti hahmoissa ja lyhytnäytelmän äänimaisemassa.

Kaikki ei aina ole sujunut niin helposti, esimerkiksi harjoitusten aikataulutus on tuottanut ohjaajalle päänvaivaa. Kangas kertoo olevansa mukana myös toisessa produktiossa, joka vie paljon hänen aikaansa.
– Etenkin harmittaa, etten itse pääse paikalle ensi-iltaan päällekkäisyyden vuoksi, mutta luotan että näyttelijät vievät homman kotiin, Kangas vakuuttaa.

Parasta produktiossa on Kankaan mukaan ollut työryhmän toiminta ja harjoituksissa on saanut nauraa paljon. Hän uskookin katsojien tulevan viihtymään värikkäitten hahmojensa seikkailussa.
– Tervetuloa Liskopihaan! Eläimiä tai lieksalaisia ei vahingoitettu näytelmää tehtäessä, Kangas naurahtaa pilke silmäkulmassa.


Kirjoittanut: Rebekka Solje