Menneet 2008


Pisarat VI: ”VIIMEINEN PISARA”

Ensi-ilta:
28.11.2008, klo 19:00

Muut esitykset:
2.12., 4.12, 9.12.,11.12.2008 sekä 13.1.,15.1.,16.1., 23.1.2009
Kaikki esitykset klo 19:00.

Teatteri Monttu
Niskakatu 16 A, 80100 Joensuu

Liput 5 euroa

Pariskunta on juuri muuttanut uuteen asuntoon. Naapurista kantautuu kummallisia ääniä ja katto alkaa vuotaa. Äänet muuttuvat yhä kummallisemmaksi samalla, kun vedenpinta nousee. Pariskunta yrittää olla kuin ei huomaisikaan, sillä eiväthän muiden asiat heille kuulu. Ei, vaikka kanssaeläjien ongelmat valuvat väkisin pisaroina katon läpi. Plip plop, mikä on viimeinen pisara?

Joensuun ylioppilasteatterin Pisarat-lyhytnäytelmien perinne alkoi vuonna 2003. Joka vuosi Pisarat ovat käsitelleet eri teemoja, muun muassa pelkoa, totuutta ja rakkautta. Tänä vuonna teemana on ”viimeinen pisara”.

Kaikki näytelmätekstit ovat ylioppilasteatterin omaa tuotantoa.

___________________________________________________________

Katto vuotaa
Käsikirjoitus ja ohjaus: Susanna Kotilainen
Rooleissa: Liisa Koivisto ja Pasi Toivanen

___________________________________________________________

Pisara sulaa lasia
Käsikirjoitus ja ohjaus: Niko Rotko
Roolissa: Tommi Kaplas

Ajan mittaaminen perustuu inhimillisen tietoisuuden kykyyn ennakoida tulevaa, muistaa menneisyyttä ja olla tietoinen välittömästi havaittavasta nykyhetkestä. Mitä tapahtuu kun tämä kyky sumentuu ja aika putoaa, hajoaa sirpaleiksi?

”Jos minulta ei kysytä, mitä aika on, niin tiedän sen. Mutta jos minulta kysytään, niin en tiedä.”
– kirkkoisä Augustinus, Tunnustuksia XI, 14. (n. 400 jKr)

”Kaikki hetket katoavat aikaan kuin kyyneleet sateeseen.”
– Nexus 6 Roy Batty, Blade Runner (1982)

___________________________________________________________

Perhonen
Käsikirjoitus ja ohjaus: Tommi Kaplas
Rooleissa: Elli Katajala, Marja Kuokkanen, Nella Moisseinen ja Anna Silventoinen Käsikirjoitus: Tommi Kaplas

Jokainen meistä on hieman erilainen. Mitä me asialle teemme? Hyväksymmekö itsemme vai yritämmekö kätkeä erilaisuutemme? Tuleeko meistä kuitenkin lopulta vain yhteiskunnan solu, jossa on tuma?

___________________________________________________________

Suhteessa Koskiseen
Ohjaus: Mikael McKeough ja työryhmä
Käsikirjoitus: Työryhmä ja Mikael McKeough
Rooleissa: Maaria Drake, Maija Eskelinen, Katriina Hassinen, Veera Poussu ja Elina Rantee

Kolme vuotta sitten kirjoitin näytelmän apaattisesta nuoresta naisesta. Nyt luettuani sen tajusin, että se onkin paska. Päätin kuitenkin tehdä sen pohjalta jotakin. Keräsin näyttelijät, viisi naista, ja esittelin tekstin Viimeinen Pisara -ryhmille.

Minulta kysyttiin, miksi olen kirjoittanut näytelmän nuoresta naisesta, kun olen kolmikymppinen mies. Minulle ehdotettiin, että käyttäisin hyväksi näyttelijättärieni omia kokemuksia apatiasta ja rakentaisimme tekstin näiden kokemuksien pohjalta. Suostuin tähän, koska näyttelijänikin suostuivat.

Sitten tapahtui jotain, kuten elämässä usein on tapana, ja nyt tämä näytelmä ei kerrokaan nuoresta, apaattisesta naisesta, eikä näytelmä muutenkaan käsittele apatiaa. Että repikää siitä. T: Mikael, 2/3 vastuussa tämän näytelmän ohjaamisesta, 1/3 vastuussa näytelmän nykyisestä tekstistä, 3/3 pihalla.

___________________________________________________________

Risteyksessä
Ohjaus ja käsikirjoitus: Samu Heikinmatti
Rooleissa: Mirka Inkinen ja Jyrki Puikko

Risteyksessä moni jää empimään seuraavaa liikettään. Ainoa keino selvitä tilanteesta on tehdä ratkaisu nopeasti, sillä jos risteysalueelle jää miettimään liian pitkäksi aikaa, kasvaa onnettomuusriski tarpeettoman suureksi. Vaihtoehtoja on yleensä kolme: oikealle, vasemmalle tai eteenpäin. Harvat ryhtyvät enää tässä vaiheessa peruuttamaan, ja kaikkein onnettomimmat jäävät paikalleen auton moottorin käydessä tyhjää.

___________________________________________________________

Auferstanden aus Ruinen
Alkuperäisidea: Niko Rotko
Ohjaus: Niko Rotko ja Susanna Kotilainen
Käsikirjoitus: Työryhmä
Rooleissa: Tommi Kaplas, Markus Lier, Rhea Pölkki ja Mira Yletyinen
Koreografia: Elina Selamo

”Saksa, noussut raunioista uuteen aamuun uskoen,
ota työmme, elvy, loista, synnyinmaamme yhteinen!
Vanha kurjuus täytyy voittaa, ja se kyllä voitetaan yhtyen!
Ja silloin koittaa, kirkkaaks’ seestyy päivän koi
yllä Saksanmaan, yllä Saksanmaan.”
( Auferstanden aus Ruinen, suom. Toivo Lyy)

SIRKUS
”Se mitä tapahtuu kulissien takana, niin kuin sanotaan, kiinnostaa joka ikistä tomppelia.” Joensuun Ylioppilasteatterin kevään viimeinen ensi-ilta on liettualaisen nuoren dramaturgin Gabriele Labanauskaiten näytelmä, jota esitetään teatteri Montussa lukudraamana.Tarina alkaa, kun sirkustirehtööri kuuluttaa estradille leijonankesyttäjää, joka ei saavu lavalle koska hän on kuollut. Leijonankesyttäjän hautajaiset puhkaisevat sirkuksen turhautuneen tunnelman, eivätkä kaikki muistelekaan vainajaa lämmöllä. Kulissien takana elämä voikin olla aivan toisenlaista. Esityksestä nousee esiin ajatus siitä, kuinka voimme jäädä rooliemme vangeiksi.  Millainen naamio sinulla on kasvojesi edessä?

TyöryhmäKäsikirjoitus: Gabriele Labanauskaite
Ohjaus: Reeta Tuoresmäki
Käännös: Reeta TuoresmäkiOhjaajan assistentti: Liisa Kainulainen
Tuotanto: Päivi Hassinen, Mikael McKeough, Liisa KainulainenTommi Kaplas – Leijonankesyttäjä
Asko Aavamäki – Sirkustirehtööri
Niko Rotko – Klovni Köpi
Ville Rautiainen – Akrobaattimies Felix
Maisa Laakso – Akrobaattinainen Vaiva
Markus Lier – Taikuri Kasimir
Kati Vallius – Taikurin apulainen Jole
Mira Yletyinen – Äiti
Viivi Itkonen – Tytär
Tenho Kiiskinen – Lakimies Zukkerman
Liisa Koivisto – Valokuvaaja Cola
Päivi Hassinen – PoliisiLavastus ja tarpeisto: Minna Kuosmanen ja työryhmä
Puvustus: Työryhmä
Äänisuunnittelu: Samu Heikinmatti
Valosuunnittelu: Mikael McKeough, Tommi Kaplas
Graafinen ilme: Marja Kuokkanen
Maskit: Jimmy C. Fox
Kampaukset: Päivi Hassinen

FRIDA JA SUSI
”Luulen, että tämä ei ainakaan ole orava. Se voisi olla jänis, mutta toisaalta korvat ovat aivan liian lyhyet. Hyeena!”

Kevään lastennäytelmä Frida ja susi kertoo tarinan tytön ja suden ystävyydestä. Se kertoo sudesta, joka ei muita pienempänä jaksa kulkea lauman mukana ja joka jätetään – toivoen parasta ja peläten pahinta – ihmisten hoitoon. Susi löytää kylästä ystävän, joka lähtee mukaan suden johdattamiin seikkailuihin.

Tarinasta nousevat esiin mm. kysymykset: mikä on ihmisten ja eläinten rooli? Millainen suhde ihmisellä on luontoon ja eläimiin? Näytelmä tuo hauskasti esiin ennakkoluulot niin ihmisen kuin eläimenkin näkökulmasta.

Näytelmä on suunnattu alakouluikäisille ja sitä esitetään teatteri Montussa. Näytelmän hahmoihin on mahdollista tutustua myös torstaina 27.3. järjestettävässä Naperokarkelot -tapahtumassa.

Kevään aikana Frida ja susi kumppaneineen pakkaavat matkalaukkunsa ja vievät näytelmän myös lähiseudun alakouluille. Ryhmää voi vielä tilata kouluille esiintymään.

Ohjaus: Vilja Itkonen
Dramatisointi Ritva Rainion romaanista: Vilja Itkonen

Tuotanto: Päivi Hassinen, Mikael McKeough, Liisa Kainulainen

Työryhmä

Sakari Eskelinen
Liisa Kainulainen
Outi Kautonen
Päivi Hassinen
Liisa Koivisto
Nella Moisseinen
Tenho Kiiskinen
Olli Ronkainen
Mikael McKeough

Puvustus: Elina Selamo ja työryhmä
Lavastus: Eveliina Viitanen
Valosuunnittelu: Mikael McKeough, Matleena Oksanen ja Tommi Kaplas
Äänisuunnittelu: Työryhmä
Tarpeisto: Minna Kuosmanen ja työryhmä
Graafinen ilme: Asko Aavamäki
Maskeeraus: Työryhmä

Takaisin sivun alkuun

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s